Tässä juttusarjassa seurataan pellon elämää Onnenlaaksossa, niin säilörehunurmi- kuin viljapellonkin kannalta.
KEVÄT
Kevät on peltotöissä vuoden kiireisintä aikaa. Ennen kevättöihin lähtöä traktoreihin lisätään ns. paripyörät, jolloin vielä mahdollisesti kostea pelto kantaa paremmin traktoreiden painon ja näin vähennetään maan tiivistymistä, joka taas on haitallista kasvien kasvulle.
Viljapellot
Puitu viljapelto eli sänkipelto on yleensä jo syksyllä muokattu, mutta nykyään on lisääntynyt myös talviaikainen kasvipeitteisyys eli pelto on kevääseen asti sängellä. Tämä vähentää huuhtoumia vesistöihin, etenkin lumen sulamisen aikana. Karjatiloilla kevättyöt alkavat normaalisti kyntämisellä ja lannanlevityksellä.
Lannanlevityksen jälkeen peltoa muokataan äestämällä tai lautasmuokkaamalla ja siihen kylvetään viljan siemenet (kuva).
Nykyään on myös yleistynyt niin sanottu suorakylvö, jossa siemenet kylvetään suoraan muokkaamattomaan maahan.
Säilörehunurmet
Säilörehu on erilaisista heinäkasveista koostuvaa säilöntäaineella säilöttyä rehua, jota lehmille syötetään etenkin talvikaudella, nykyään useimmilla tiloilla ympäri vuoden. Säilörehu voidaan varastoida suuriin pyöröpaaleihin eli leikkimielisesti ”traktorin muniin” tai sitten laakasiiloihin tai aumaan.
Ensimmäiseksi keväällä kiirehditään tekemään osalle nurmipelloista täydennys- ja paikkauskylvöjä, joilla korjataan talven aiheuttamia tuhoja tai lisätään kasvustosta hävinneitä kasvilajeja. Paikkauskylvöjen yhteydessä pelloille levitetään lisäravinteita eli apulantaa takaamaan riittävä ja laadukas sato.
Jokaiselle pellolle tehdään oma ”spesiaali” seoksensa, ja säkkejä eri kasvilajeista ja niiden lajikkeista onkin vaikka kuinka!
Sihteeri pitää kirjaa, mitä millekin pellolle laitetaan
Nurmipelloilla kasvaa erilaisina sekoituksina yleensä timoteitä, erilaisia natoja, raiheiniä ja apiloita sekä seassa voi olla esimerkiksi sinimailasta ja hernettä.
KESÄ
Säilörehunurmilta ensimmäinen sato korjataan Onnenlaakson korkeudella yleensä kesäkuun puolesta välistä Juhannukseen. Vuodet kun eivät ole veljeksiä, päästiin tänä vuonna säilörehunkorjuuseen jonkun verran normaalia aikaisemmin. Säilörehua voidaan korjata pelloilta noukinvaunulla, tarkkuussilppurilla, ajettavalla silppurilla tai keräämällä sato pyöröpaaleihin. Säilörehun säilönnän onnistumisen kannalta kelin tulisi olla lämmin ja kuiva, sillä liian märkä rehu jäätyy talvella ja aiheuttaa ongelmia varastoinnin aikana. Säilörehun laatua seurataan niin korjuun kuin varastoinninkin aikana siitä otettavilla näytteillä. Säilörehusta seurataan muun muassa sokereita, kuituja, valkuaista, kuiva-ainetta, ph-arvoa sekä eniten itse korjuuajankohtaan vaikuttavaa D-arvoa, joka kertoo rehun sulavuudesta. Yleensä lypsykarjatiloilla tavoite D-arvona on 680-700g/kg kuiva-ainetta, joka voi lämpiminä kesäpäivinä mennä ohi päivässä parissa!
Korjuuketjun aloittaa niittokone, joka katkoo heinät kapeisiin karhoihin.
Heinien annetaan olla kelistä riippuen jonkin aikaa levällään kuivumassa, yleensä noin vuorokausi. Seuraavaksi paikalle saapuu karhotin, joka kasaa heinäkarhoja yhteen, jolloin heinän kerääminen pellolta on nopeampaa ja tehokkaampaa. Säilörehun joukkoon ei saisi joutua epäpuhtauksia, esimerkiksi maata, jotta rehu säilyy hyvin ja pysyy syömäkelpoisena lehmille, joten tämä työvaihe on melko tarkkaa puuhaa.
Kun heinät on karhotettu, on itse korjuun aika. Tällöin pellolle suuntaa joko noukinvaunu, silppuri tai paalain. Kuvassa tarkkuussilppurilla kerätään heinää suureen rehukärryyn. Tässä työvaiheessa heinien sekaan suihkutetaan myös säilöntäainetta, joka voi olla AIV-happoa tai biologista säilöntäainetta. Mikäli rehua ei tehdä paaleihin, se kuljetetaan rehukärryllä varastoitavaksi siiloon tai aumaan. Tämä työvaihe vaatii yleensä useampaa traktoria, koska usein ainakin osa pelloista sijaitsee kaukana siilosta, ja meno voi olla melkoista ”rehurallia”, kun traktoreita kulkee edestakaisin.
Säilönnän onnistumiseksi rehu pitää vielä varastoitaessa tiivistää, jotta rehumassan väliin ei jäisi ilmaa, joka pilaa rehun. Koko korjuuketjun tuleekin olla nopeaa ja tehokasta, jotta rehu saadaan korjattua oikea-aikaisesti, hyvällä kelillä ja tiivistettyä tehokkaasti, jotta rehusiilo tai -auma päästään sulkemaan nopeasti muoveilla ja säilöntäaineen vaikutuksesta rehu säilyy hyvin hapettomissa oloissa.
