Koti. Siellä on hyvä olla. Siellä on kaikki mitä ihminen tarvitsee. Siellä on sydän. Nyt olemme kotona.
Elimme lapsuutemme ja nuoruutemme maalla, luonto ja hiljaisuus ympärillämme. Lukion jälkeen opiskelu ja työ veivät meidät Karstulasta ensin Tampereelle, sitten Jyväskylään. Olimme poissa maaseudulta yli kymmenen vuoden ajan. Kaipuu maalle, pois kaupungin vilskeestä ja valoista oli kuitenkin aina ajatuksissamme. Olimme kaupungissa vain pyörähtämässä, välietapilla elämän menoista.
Kun suunnittelimme maalle muuttoa, oli ensimmäisena mielessämme muutto Jyväskylän lähistölle, maaseutumaiseen ympäristöön. Onneksi omakotitaloista tekemämme ostotarjoukset eivät menneet läpi. Pidimme tätä jälkeenpäin merkkinä, joka ohjasi meitä oikeaan suuntaan. Saimme nimittäin kuulla mahdollisuudesta viettää aikaa unelmapaikalla, Koskenkylällä, joen ympäröimällä Kotiniemellä. Saimme mahdollisuuden jatkaa mieheni suvun perintöä.
Eipä siinä kauaa mennytkään, kun asiat vain rullasivat eteenpäin. Kaikki tapahtui niin luontevasti, ilman epäröintiä tai jarruttelua. Pian nousi unelmiemme talo Kotiniemeen. Talo, josta tuli heti koti. Koti, joka sai sydämemme.
Eivät välimatkat, eivät työt Jyväskylässä, eivät lasten pitkät koulumatkat, mikään ei estänyt meitä muuttamasta maalle. Seudulle, jossa naapurit tervehtivät, auttavattarvittaessa. Seudulle, jossa lapset voivat käydä pientä kyläkoulua ja koulumatka on turvallinen kulkea. Seudulle, jossa joki virtaa keskellä ja onnellisuutta ei peitellä. Onnenlaaksoon.
Kirjoittanut Ottilia Mäkinen