Syyskuinen lauantai vuonna 2015, Tuire Kettusen ja Hanna Kaihlajärven perinteinen kuukausittainen ruisleivän leivontapäivä, tällä kertaa Kaihlajärvellä.
Kettusta ketuttaa, on ketuttanut jo jonkun aikaa. Yleinen keskustelu maalla asumisesta huokuu liikaa ankeutta. ”Maaseutu autioituu, siellä ei ole mitään eikä se kiinnosta ketään”, on väittämä, jota Kettunen on kuullut riittämiin. Kettusen omat kokemukset ja keskustelut muiden maalla asujien kanssa sen sijaan kertovat päinvastaista: maaseudun asukkaat ovat tyytyväisiä ja arvostavat ympäristöään.
”Nyt minä sen keksin!”, touhuaa Kettunen innoissaan jo ovelta saapuessaan Kaihlajärvelle. ”Koska meillä on hyvä kylä, missä meillä on vaikka mitä, niin näytetään se! Avataan ovet, kutsutaan ihmiset katsomaan paikan päälle miten maalla asutaan ja eletään. Näytetään, mitä meillä on!” ”Kuule, itse asiassa olen miettinyt ihan samaa”, vastaa Hanna. Pian tämän jälkeen kyläläisten postilaatikoihin kolahti kirje, missä idea esiteltiin:
EHDOTAMME KYLÄLLEMME: ”PÄIVÄ ONNENLAAKSOSSA” AVOIN KYLÄ – OPEN VILLAGE –TAPAHTUMA KOSKENKYLÄ-LEHTOLASSA ENSI KESÄNÄ – INNOSTU MUKAAN! Yhtenä päivänä meidän kylä auki kaikille haluamallamme tavalla: Talot elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan –meiningillä, voitte osallistua omalla tavallanne, viritellä, näyttää ja esitellä, mitä/miten tahdotte: kotipiirinne, pihat, talot ja nurkat, yrityksenne, tarinanne, taitonne ja harrastuksenne jne… ”Pisnestä” saa/on toivottavaa tehdä: ruokaa, kahvia, käsitöitä ym. myytävää, rapsuteltavia eläimiä, kirpparia, talkoita, koskenlaskua, kyyditystä, saunomista, elämyksiä ja kokemuksia jne.
Kettunen ja Kaihlajärvi eivät olleet väärässä muidenkin innostuksen suhteen. Mukaan tapahtumaan ilmoittautui heti 20 Onnenlaakson, eli Koskenkylän ja Lehtolan kylien taloutta. Tämän jälkeen homma lähtikin etenemään vauhdilla. Tapahtuma päätettiin toteuttaa kaksivuotisena hankkeena, jota hallinnoi Koskenkylän Pienviljelijäyhdistys.
Päivä Onnenlaaksossa – avoin kylä –hankkeen tavoitteena oli ”pullikoida” maaseudun tyhjentymispuheita vastaan tuomalla näkyväksi nykypäivän maaseutuelämää: asumista, elinkeinoja, luontoa ja mahdollisuuksia sekä maaseudun merkitystä kansantaloudelle – myös päättäjille, houkutella kylille uusia asukkaita, vapaa‐ajan asukkaita sekä matkailijoita, lisätä kylien asukkaiden yhteistyötä, aktivoida kylän nuoret suunnittelemaan tapahtumaa ja työllistää heitä sekä siistiä kyläympäristöä. Tapahtumapäivän kävijämäärätavoitteeksi asetettiin 350 henkeä. Hankehakemus lähetettiin Leader Viisarille, missä se pienen hionnan jälkeen meni läpi huippupisteillä.
Mukavata kun on kätevätä!
Rahoituspäätös hankkeelle saatiin helmikuussa, ja maaliskuussa aloitettiin virallisesti. Ydinryhmään liittyi Kettusen ja Kaihlajärven lisäksi Sanna Löytöjärvi ja Marja-Liisa Löytöjärvi vastaamaan osaltaan hallinnollisista asioista ja Niina Vuori markkinointisuunnittelijan roolissa.
Ensimmäinen yhteinen tapaaminen koko kylän voimin pidettiin maaliskuun puolivälissä. Päivän aikana mietittiin yhdessä ja erikseen esiteltäviä kohteita eri kanteilta: mitä esitellään, miten, mitä tulisi huomioida, miten markkinoidaan ja niin edelleen. Ideat lensivät ja juttua riitti! Tässä vaiheessa saatiin mahdollisuus myös yhdistää Maaseudun Sivistysliiton Citytorppari-projekti Onnenlaaksoon. Kaupunkilainen Citytorppari, tekstiilitaiteilija Johanna Lauhiala valittiin viettämään reilu viikko Onnenlaaksossa ja tarkkailemaan Onnenlaaksoa urbaanein silmin.
Päivä Onnenlaaksossa –facebook-sivut avattiin heti maaliskuussa ja sivulla alettiin jakaa kylän kuvasatoa: maisemia, eläimiä ja elämänmenoa yleensä. Kuvia on jaettu myös Instagram-tilillä. Nettisivut avattiin, kun Onnenlaakso-päivän kohteet alkoivat olla kasassa. Nettikanavien lisäksi kevään ja kesän aikana markkinointia tehtiin lehtijuttujen, julisteiden, esitteiden ja tietysti puskaradion avulla – paikallisissa tapahtumissakin oltiin levittämässä ilosanomaa. Suuren päivän 9.7. lähestyessä pystytettiin risteyksiin Päivä Onnenlaaksossa –kyltit opasteiksi.
Onnenlaakson tekijät itse olivat yhä kasvavan täpinän vallassa: projektin parissa touhuaminen oli vaan niin mukavaa ja porukka itseohjautuvaa. Viisi nuorta sai kesätyöpaikan projektin myötä ja kylän maisemia ja pihapiirejä kohennettiin. Kylien miehet pääsivät elementtiinsä konekentän suunnittelussa, kylttien asennuksessa ja tienvarsien raivauksessa. Tuoreimmatkin kyläläiset olivat innolla mukana. Kävijämäärän arvuuttelu liikkui sadan ja viidentuhannen välissä. Aina kuitenkin todettiin, että vaikka ei tulisi ketään, niin tavoitteet on saavutettu ja itsellä on ainakin ollut hauskaa!
Loppujen lopuksi kohteita kertyi 25, omakotitaloista maatiloihin, konekentästä kosteikkoon ja kappelista venekoppeliin. Päivää ennen H-hetkeä näytteilleasettajat kiersivät itse kaikki kohteet, mitenkäs muuten kuin Onnenlaakson tyyliin kopittomien traktorien lavalla yhteiskuljetuksessa. Kaikkiaan kuutisen tuntia kestänyt kierros avasi yhden sun toisenkin silmät oman ympäristön ihmeille. Onko meillä tosiaan tällaista? Mahtavia puutarhoja, historiallisia, upeita rakennuksia, kekseliäitä ja kauniita sisustuksia, ihania eläimiä rapsuteltavaksi, taidetta, käsitöitä ja henkeäsalpaavia maisemia. Aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen lähelle, voi mennä myös lähemmäs.
”No kävkö teillä kettään? ”
Onnenlaakso-päivä 9.7. valkeni kuin valkenikin sateettomana. Kohteiden isännät ja emännät olivat valmiuksissa aamukymmeneltä, jotkut vielä aamukahvia hörppien. Ensin tuli yksi auto, sitten toinen.. ja siitä se hässäkkä sitten lähti!
Väkeä valui kohteisiin tasaisena virtana koko päivän. Innostuneita ja hyväntuulisia kävijöitä vauvasta vaariin kierteli kohteesta toiseen. Palaute oli ihastunutta – kaikille riitti mielenkiintoista nähtävää. Kahviloissa ja ruokapaikoissa jouduttiin kaivamaan jo naapurinkin pakastinta, että saatiin riittävästi tarjottavaa. Kyselyn perusteella kävijöitä kiinnosti nimenomaan maaseutuelämä kokonaisuudessaan, uudenlainen tapahtumakonsepti ja se, että pääsee tutustumaan aitoihin ympäristöihin. Parannettavaa ensi vuodelle on mm. ruokatarjoiluissa, mitä on syytä lisätä sekä liikenteenohjauksessa. Mutta kuten kävijäpalautteessakin sanottiin, että ”olihan se riemukasta olla liikenneruuhkassa Koskenkylällä”.
Näytteilleasettajien palaverissa heti tapahtuman jälkeisenä sunnuntaina kaikki olivat hiukan pyörällä päästään ja kyselivät toisiltaan vitsaillen, että ”kävkö teillä kettään?” Yksittäisissä kohteissa kävi vieraskirjojen mukaan parhaimmillaan 400 – 500 henkeä, ja koko päivän kävijämääräksi arvioitiin yli 1000 henkeä. Osa vieraista ahkeroi kaikki kohteet ja osa ehti käydä vain muutamassa. Tavoitemäärä 350 henkeä ylittyi siis moninkertaisesti! Takataskussa muhii monta ideaa ensi vuotta varten.
Sinä syksyisenä lauantaina vuosi sitten, seuratessaan leipovien ja tapahtumaa ideoivien naisten intoa, totesi Hannan mies Jaakko, että ”kyllä se vaan täytyy uskoa, että ne on tosissaan!” Olihan ne. Innostus tarttuu eikä valmista tarvitse odottaa, itse tekemällä saa ihmeitä aikaan. Päivä Onnenlaaksossa on ensi kesänä, lauantaina 15.7.2017,entistä ehompi, maaseutu elää, siellä on vaikka mitä ja se to-del-la-kin kiinnostaa!
Kirjoittanut Niina Vuori
Teksti on julkaistu llyhempänä versiona myös Keski-Suomen Maaseudun sivulla.
