Tähän aikaan vuodesta tunnelmaa voisi kuvailla odottavaksi. Useimmat va rmaan odottavat kesää ja lämpöä, lomaa ja mökkireissuja. Kevät on mukavaa aikaa, kun kaikki kesän riemut ovat vielä edessä.
Meilläkin odotetaan. Odotan mielenkiinnolla, että lähtevätkö kaikki kasvit kasvuun, vai tekikö pakkanen talvella tehtävänsä. Vielä innokkaammin odotan peltojen kuivumista, sillä tänä vuonna perunoille, juureksille ja muille vihanneksille on vihdoin tarpeeksi tilaa, kun viljelmät siirtyvät pihan pikkupenkeistä ja laatikoista pellolle.
Yhtä asiaa odotan kuitenkin ylitse muiden, nimittäin tammojen varsomisia. Molemmilla tiineys on jo täysiaikainen, joten varsat saisivat pikkuhiljaa jo syntyä, mutta tammat eivät ole pitäneet kiirettä. Olin valmistautunut tuleviin varsomisiin jo hyvissä ajoin. Otin töistä vapaata, jotta saisin rauhassa viettää aikaa uusien tulokkaiden kanssa ja pystyisin varmistamaan, että emät suoriutuvat tehtävistään kunnialla. No, vapaat olivat ja menivät, mutta tammat näyttävät edelleen tynnyreiltä…
Hevostamma on siitä ihmeellinen ötökkä, että se pystyy säätelemään varsomisajankohtaa itsellensä sopivaksi. Jos on kylmää ja märkää, kuten tänä keväänä on ollut, on varsomista viisasta lykätä tuonnemmaksi, jolloin varsalla olisi luonnonoloissa paremmat mahdollisuudet selviytyä. Varsominen saattaa myös keskeytyä, jos tammaa häiritään. Usein kuulee kerrottavan, kuinka tammaa oli vahdittu silmä kovana jopa viikkojen ajan, ja lopulta varsa syntyi juuri silloin, kun vahtivuorosta nukuttiin pommiin.
Yleensä varsomiset sujuvat ongelmitta, mutta silloin kun ongelmia tulee, ne ovat yleensä vakavia. Tämän vuoksi varsomisten valvominen on niin tärkeää. Onneksi nykyaikana vahtimisen voi hoitaa myös valvontakameran avulla, jolloin tulevaa emää ei tarvitse häiritä jatkuvalla tallissa ramppaamisella.
Meillä siitostammat tosin asuvat ympäri vuoden ulkona ja kuljeskelevat isolla alueella mielensä mukaan, joten kamerasta ei ole apua. Tammoilla on käytössään oljilla kuivitettu makuuhalli sekä ulkokatos, mutta mieluiten ne viettävät aikaa avoimella paikalla, vaikka ilma olisi huonompikin. Ainoastaan kesähelteellä pahimpaan paarma-aikaan pihattohalli on suosituin ajanviettopaikka. Nyt varsomisten ajaksi aion kuitenkin teljetä emät sisätiloihin, sillä pienen varsan ei ole hyvä maata märässä maassa.
Viimeksi meillä syntyi varsa pari vuotta sitten, ja silloin kaikki sujui hyvin. Tammat ovat luonnostaan erinomaisia synnyttäjiä, ja usein varsan ulossaaminen vaati vain 2-3 voimakasta ponnistusta ja aikaa muutaman minuutin. Kuulostaa helpolta, vai mitä äidit?
Tätä kirjoittaessa on vapunpäivä. Ilma on ollut lämmin ja aurinkoinen, ja ruoho on alkanut vihertää. Malttamaton kasvattaja on tarkkaillut tammojaan tiiviisti jo kolmatta viikkoa, ja pientä kisaväsymystäkin alkaa olla jo havaittavissa. Että terveisiä vaan sinne pihaton tynnyreille, nyt passaisi jo ponnistaa!
Kirjoittanut Marianna Kuusela
